Ilmainen toimitus yli 100euron tilauksiin!

Ilmainen 100päivän vaihto- ja palautusoikeus


Ensimmäinen ultramatkan polkujuoksuni - Lessons learned


Polkujuoksu, Maastojuoksu, NUTS Trail Running, NUTS Ylläs Pallas, Tapahtumat ja kilpailut by Jouni E., 29.01.2019

NUTS Ylläs Pallas 2018

Olen Jouni Eskola, 25 -vuotias opiskelija Lahdesta. Olen kotoisin Oulun alapuolelta Kempeleestä. Tykkään monenlaisesta urheilusta, joukkueurheilusta ja yksilölajeista. Liikun aktiivisesti 5-7 kertaa viikossa. Lempi liikkumisen muotojani ovat lenkkeily, polkujuoksu, kehonpainotreeni, jääkiekko, salibandy ja uiminen. Urheilun vastapainona harrastelen valokuvaamista, vaeltamista sekä urheiluseuran toimintaan liittyviä askareita. Yhteistyössä Erätukun kanssa haluan jakaa kokemukseni ensimmäisestä ultrapolkujuoksusta ja siitä, mitä tuo juoksu opetti minulle.

Tämä teksti käsittelee ultrapolkujuoksuani NUTS Ylläs Pallas 2018 -tapahtumassa.

Sain idean lähteä juoksemaan NUTS Ylläs Pallas tapahtumaan enoiltani kesällä 2018, jotka olivat osallistuneet 55 km matkalle. Seurasin samaan aikaan tiiviisti David Gogginsia, joka tunnetaan ympäri maailman ultrajuoksuistaan. Enoni ja Goggins innoittivat minut lähtemään mukaan tapahtumaan. Kysyin tapahtumaan mukaan veljeäni, joka suostui mukaan, vaikka oli armeijassa. Kukapa ei hakisi armeijasta lomia ultramatkan polkujuoksuun? Aivan. Tiesimme veljeni kanssa, että pääsisimme 37 km: n, 55 km: n matkat varmasti maaliin, mutta kaipasimme todellista haastetta juoksulta. Rakastamme itsemme ylittämistä, haluamme jatkuvasti puskea omia rajojamme. Lähdimme käytännössä selvittämään, missä rajamme ovat. Meillä oli vain voitettavaa. Niinpä päätimme osallistua 134 km matkalle. Matka oli juoksutaustamme huomioon ottaen epärealistinen, emmehän olleet juosseet edes maratonia.


"Rakastamme itsemme ylittämistä, haluamme jatkuvasti puskea omia rajojamme. Lähdimme käytännössä selvittämään, missä rajamme ovat."



Ilmottauduimme 3.6.2018 ja juoksutapahtuma järjestettiin 13.7.2018. On perusteltua sanoa, että päätös osallistumisesta oli vähintäänkin spontaani idea. Valmistautumiseen oli aikaa siis puolitoista kuukautta. Kun ilmottautuminen oli tehty, olin todella tiedonjanoinen polkujuoksusta. Kysyin tuttaviltani, jotka olivat juosseet aikaisemmin ultramatkoilla, että miten juoksuun kannattaa valmistautua, mitä juoksuun kannattaa ottaa mukaan ja niin edelleen. Aloin harjoitella niin, että juoksin 15-20 km lenkkejä 4-5 kertaa viikossa. Pohjana minulla on liikunnallisen taustani takia hyvä peruskunto. Juoksin pääsääntöisesti asfaltilla, eikä lenkeillä ollut paljoa korkeuseroja. Pitkillä lenkeillä käytin apuna juoksureppua, mistä sai tankattua nestettä. Söin paljon ja säännöllisesti 5-6 annosta päivässä. Aloin totuttaa kroppaani siihen, että join myös hyvin säännöllisesti. Kaksi viikkoa ennen kisapäivää juoksimme veljeni kanssa pitkän lenkin. Harjoittelimme tuolla lenkillä vauhdin säätelyä, nesteytystä ja energian tankkausta.




NUTS Ylläs Pallas ultramatkan reitit kulkevat tunturien ja vaarojen huipuilta huipuille haastavassa maastossa. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston vaellusreitit ovat tunnettuja vaellusreittejä. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on myös maan vanhin kansallispuisto. Kyseisiä maisemia onkin siteerattu maamme kauneimmiksi. Matkalla on vaihtelevasti 7-20 km välein huoltopisteitä, mistä saa tankattua lisää nestettä, sipsiä, suolakurkkua, suklaata jne. Huoltopisteeltä voidaan myös kelkkoa pois, mikäli joutuu jättämään kisan kesken. 134 km matkalla on huimat 3 100 metriä nousua ja saman verran laskua.




Lähdössä oli todella kuuma, hikoilutti, oli melkein 30 astetta lämmintä. Heti ultrapolkujuoksun aluksi oli nousu Ylläksen huipulle. Kyllähän meitä ihmetytti, kun ensimmäiset pinkoivat juosten kivirakkaista ylämäkeä.




Matka taittui vaihtelevissa tunnetiloissa. Aika ajoin jotain paikkaa vähän kolottaa, ja sitten se menee ohi. Fiilis vaihtelee kuin vuoristorata, samalla kuin korkeuskäyrät maastossa. Huipuilla oli yleensä fiilis parhaimmillaan, kun oli niin hienot maisemat. Kipu ja kolotukset unohtuivat nopeasti silloin. Toisinaan tulvi ajatuksia, ja tekosyitä siitä, että miksi pitäisi keskeyttää. Emme halunneet luovuttaa, halusimme vain jatkaa. Huomasin, että kaverin kanssa on helpompaa edetä. Oli kokoajan muistettava pitää huolta omasta ja kaverin nesteytyksestä, energian saannista, kunnosta ja fiiliksestä. Joimme nestettä suullisen verran 10-20 min välein, tai aina kun janotti. Energiaa söimme noin lusikallisen kerrallaan 30 min välein. Kysyimmekin toisilta jatkuvasti: ”Mikä fiilis?” ”Miten menee?” ”Ootko muistanu juoda?” ”Nyt otetaan energiat.” ”Miten se jalka?” ”Menikö kipu ohi?”. Juuri näistä syistä tuli ajatus matkalla, että ultrapolkujuoksu on todellinen fyysinen ja henkinen testi.


"Oli kokoajan muistettava pitää huolta omasta ja kaverin nesteytyksestä, energian saannista, kunnosta ja fiiliksestä."




Meidät yllätti se, kuinka vaikeakulkuisia polut pääosin olivat. Noin 74: n km kohdalla alamäessä meillä molemmilla kramppasi jalat niin, että juokseminen muuttui kävelemiseksi. Ylläkseltä Pallakselle (79 km) korkeusvaihtelut olivat huikeat, 2 000 metriä nousua ja 2 200 metriä laskua. Se laittaa reidet koville. Kävelimme ja kinkkasimme viimeiset noin 5 km Pallakselle, jossa saimme asianmukaista huoltoa. Jouduimme keskeyttämään kisamme Pallakselle. 79 km matkaan meillä meni 16 tuntia. Se tarkoittaa n. 5 km/h etenemisvauhtia. Käytännössä hölkkäsimme todella rauhallisesti tai kävelimme rivakasti. Ensikertalaisiksi onnistuimme erittäin hyvin vauhdin säätelyssä, nesteytyksessä ja energian tankkauksessa juoksun aikana, kiitos tuttavilleni neuvoista! Onnistuimme myös pitämään hyvin fiilistä yllä keskustellen toisillemme ja kanssaosallistujille. Suurin opetuksemme oli siinä, että harjoittelimme väärin. Asfaltilla juoksemisen sijasta olisi pitänyt harjoitella metsäpoluilla, joissa on paljon korkeuseroja. Esimerkiksi laskettelukeskusket olisiva olleet hyviä paikkoja harjoitella. Onnistuneeseen ultramatkan polkujuoksuun ei riitä pelkästään, että on hyvässä kunnossa. Uimaan oppii uimalla ja polkujuoksemaan polkujuoksemalla. Niin se menee.





Juoksun jälkeen jalat olivat kertakaikkiaan aivan tönköt. Käveleminen oli tuskaista, hidasta ja kömpelöä. Odotellessamme bussia, joka veisi meidät takaisin Ylläkselle, söimme Pallaksen tunnelmallisessa ja vanhassa hirsiravintolassa hyvät ruoat. Pääsimme lopulta yöksi Ylläksen Lapland Hotel Saagaan. Ajattelin, että nyt pääsemme vihdoin ansaitusti lepäämään, toisin kävi. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun kroppa kävi ylikierroksilla. Hikoilin sänkyni märäksi niin, että vaikka vaihdoin yön aikana tyynyn ja peiton puolia, sänky oli silti märkä. Taisin nukkua sinä yönä katkonaisesti yhteensä noin 2 tuntia. Hotellin aamupalalle meno näytti surkuhupaisalta. Keikuimme aamupalalle kuin pingviivit konsanaan. Kaikkein vaikeinta oli nousta tai mennä alas portaita. Juoksulla tutustumaamme kiinalainen Patrick Chan naureskeli menollemme ja kinkkasi itse samanlailla. Jalkojen jumit eivät silti haitanneet, olimmehan juuri juosseet Ylläkseltä Pallakselle! Jalat palautuivat 1-2 viikossa normaaliksi.





Saimme koko kokemuksesta juuri sen, mitä haimme. Lähdimme selvittämään, missä rajamme menee. Tällä kertaa rajapyykki löytyi 79 km kohdalta. Vaikka 134 km: n kisa jäi meiltä kesken, tuntui kuin olisimme ylittäneet itsemme. Olimme keskeyttämisestä huolimatta ylpeitä siitä, mihin pystyimme. Opimme reissusta paljon, ja kokemus antoi paljon motivaatiota jahdata ultramatkan kuningasmatkaa, 160 km ultramatkaa. Jonain päivänä juoksen sen maaliin.


Miten treenaan tällä hetkellä? Miten polkujuoksemisen voi aloittaa? Mitä välineitä polkujuoksemiseen tarvii? Miten polkujuoksutapahtumaa varten kannattaa treenata? Näistä ja muista aiheista lisää seuraavissa teksteissä :)

Kirjoittaja


Jouni Eskola
041 368 2089
jouni.m.eskola@gmail.com

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Polkujuoksemaan luonnonpoluille

Tämä teksi kertoo polkujuoksusta, lajin hyödyistä ja siitä, miten siinä pääsee alkuun.